Suomeksi  Россия

Mahahaavan ennaltaehkäisy

Nykyajan hevosen ympäristö, valmennus, kilpaileminen, kuljetukset ja luonnonvastainen ruokinta aiheuttavat hevoselle stressiä, joka ei aina ole luettavissa päältäpäin. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että hevosen riski sairastua mahahaavaan voidaan minimoida suunnittelemalla oikein sen ympäristö, käsittelyrutiinit ja ruokinta.

Tänään tiedetään, että hevosen mahahaavan suurimmat riskitekijät ruokinnassa ovat liian väkirehupitoinen ruokinta, liian harvoin annetut korsirehuannokset ja stressi.

Hevosen ruuansulatus eroaa ihmisen ruuansulatuksesta sekä rakenteeltaan että mekanismeiltaan monella tavalla. Villihevonen ei voi syödä kerralla isoa ateriaa, koska sen täytyy olla joka hetki valmis pakenemaan mahdollista vihollista. Tästä syystä villihevoset laiduntavat lähes jatkuvasti vuorokauden ympäri. Mahahaavan syntymisen kannalta merkittävin ero ihmisen ja hevosen välillä on siinä, että hevosen mahalaukku erittää jatkuvasti happoja, ihmisen mahalaukun erittäessä happoja vain aterioiden yhteydessä. Hevosen sylki on happojen tärkein neutraloija. Kun hevonen syö korsirehua (heinää, laidunta) sylkeä erittyy paljon. Kun hevonen syö väkirehuja, sylkeä erittyy huomattavasti vähemmän. Siksi ne hevoset, jotka saavat suuria väkirehuannoksia ja vähän korsirehua, ovat suuressa vaarassa sairastua mahahaavaan. Heinät jakaa hevoselle vähintään neljä kertaa vuorokaudessa. Väkirehut pitäisi jakaa vähintään kolmelle syöttökerralle, raskasta työtä tekeville hevosille jopa useammalle syöttökerralle.

MAHAHAAVAN SYYT JA OIREET

Mikä tahansa stressi altistaa hevosta mahahaavalle. Esimerkkejä stressin aiheuttajista ovat ympäristön (tallin tai laitumen) vaihdos, kuljetukset, muutokset laumadynamiikassa jne. Tallissa on myös voimassa laumadynamiikka. Tallissa hevosella tulisi olla mieluinen vierustoveri, rehut tulisi jakaa ja tarhaan tulisi mennä siten, ettei kukaan lauman jäsenistä turhaan hermostu jne. Talliympäristön tulee kokonaisuutena olla sellainen, että hevonen kokee olonsa siellä turvalliseksi ja rauhalliseksi.

Huomioimalla ja ymmärtämällä hevosen ympäristöä ja siihen sisältyviä rutiineja kokonaisuutena, voidaan stressiä minimoida noudattamalla aina kaikissa olosuhteissa mahdollisimman samoja rutiineja. Tämä tarkoittaa esim. sitä, että hevoset lastataan autoon aina samassa järjestyksessä, ne syövät omia tuttuja rehujaan myös matkalla jne.

Ehkä tyypillisin mahahaavan ensioire hevosilla on huono ruokahalu/nirsoilu tai haluttomuus syödä annos loppuun saakka. Mahahaavasta kärsivä hevonen saattaa myös huonon olonsa merkkinä narskuttaa hampaita, olla kosketusarka kainaloiden (satulavyön) alueella tai luimistella kun sen ohi kuljetaan. Nämä hevoset vaikuttavat myös usein happamilta, ärtyneiltä tai jopa aggressiivisilta. Mahahaavasta kärsivä hevonen ei myöskään aina pysty odotusten mukaisiin suorituksiin.

Myös tietyt lääkkeet (varsinkin kipulääkkeet) altistavat hevosta mahahaavalle.

Kohtalaista tai raskasta työtä tekeville hevosille annetaan usein kerralla suuria väkirehuannoksia ja kokonaisrehumäärään nähden vain vähän korsirehua. Vaikka näillä hevosilla olisikin aina heinää saatavilla, ne voivat tuntea olonsa kylläiseksi eivätkä ole kiinnostuneita syömään heinää. Ne eivät siis enää pysty käyttäytymään kuten jatkuvasti laiduntava villihevonen. Strategioita ruuansulatuselimistön kannalta terveellisemmän käyttäytymisen palauttamiseksi ovat useammin jaetut, pienemmät väkirehuannokset, mahdollisimman usein jaettu heinä, hevosten edes rajoitettu laiduntaminen kesällä ja säännöllinen (vaikka vain lyhytkestoinen) tarhaaminen vuoden ympäri. Hevoselle mieluinen tarhakaveri rauhoittaa myös stressistä kärsivää hevosta ja seura houkuttelee syömään enemmän heinää.

Koska hevosen mahassa on viljojen sokereita sulattavia bakteereita, suuret vilja-annokset saattavat alkaa käydä jo mahalaukussa. Tämän käymisprosessin seurauksena syntyy happoja, jotka muuttavat mahan pH:n entistä happamammaksi.

Valmennus on toinen merkittävä mahahaavan aiheuttaja. Hevosen mahalaukku poikkeaa sekä rakenteellisesti että toiminnallisesti huomattavasti ihmisen mahasta. Mahalaukun alaosan rauhaset (rauhasmaha) erittävät suojaavaa limaa, joka kestää happoa melko hyvin kun taas mahan yläosa on vain ohuen limakalvon peittämä (ei rauhasia) ollen hapolle herkempi. Valmentaessa hevosen pallea ja sisäelimet puristavat mahalaukkua ja happoja ”läikkyy” paremmin suojatulta alaosalta huonommin suojatulle yläosalle.

MAHAHAAVAN RISKIN MINIMOIVA RUOKINTA

Ryhmä tutkijoita (University of Tennessee, University of Kentucky ja Texas A&M) olettivat, että hevosen mahahaava voidaan parhaiten ehkäistä syöttämällä hevosille heinäkasvipitoista heinää, joka olisi koostu-mukseltaan mahdollisimman lähellä laidunruohoa. Tutkijat olettivat, että koska tällainen heinä lisää syljeneritystä, sylki puskuroi mahaa. Osoittautui kuitenkin, että paljon kalsiumia ja valkuaista sisältävä sinimailaspitoinen heinä puskuroi heinäkasviheinää paremmin mahaa. Sinimailanen (Medicago sativa) on valkuaisainepitoinen hernekasvi (englanniksi alfalfa, lucerne). Sinimailanen on kuitenkin myös hyvin energiapitoista, joten rajoitetulla energiaruokinnalla oleville hevosille (esim. ponit, alkuperäisrotuiset tai liikalihavat hevoset) heinäkasviheinä on parempi valinta.

Uutena käytäntönä laukkahevostalleilla USA:ssa on antaa valmennettaville hevosille pieni määrä sinimailasta ennen valmennusta. Siten niillä on happoja puskuroivaa sinimailasta mahassa valmennuksen ajan.

Kun kohtalaista tai raskasta työtä tekevien hevosten kokonaisväkirehuannos vuorokaudessa uhkaa kasvaa liian suureksi voidaan sitä leikata panostamalla ravinteikkaaseen korsirehuun. Hankkimalla kilpahevosille vain ravintoarvoiltaan ensiluokkaista heinää ja korvaamalla osa heinästä sinimailasella, voidaan väkirehuruokintaa vähentää.

Kasvirasvojen käyttö energialähteenä on hyvin suositeltavaa koska rasvat viipyvät kauemmin mahalaukussa kuin vilja eivätkä myöskään laske mahan pH:ta.

Korkealuokkaisten hevosrehujen valmistajat markkinoivat myös paljon erilaisia täys- ja täydennysrehuja, jotka sisältävät vähän tärkkelystä ja sokereita. Viljojen sijaan tai rinnalla näissä rehuissa on käytetty energiapitoisia raaka-aineita, jotka eivät fermentoidu mahassa eivätkä myöskään aiheuta tärkkelyksen ylikuormitusta. Tällaisia, hevosen ruuansulatuksen kannalta suurinakin määrinä turvallisia raaka-aineita ovat esim. kasviöljyt, sinimailanen, soijapalot, mäski ja melassileike.

Markkinoilla on myös paljon erilaisia mahahappoja neutraloivia (antasidit) tai puskuroivia lääkkeitä ja lisäravinteita. Näillä voi olla hyvin rajoittunut hyöty, koska ne annetaan hevoselle yleensä rehuun sekoitettuna. Rehu itsessään jo puskuroi mahaa eivätkä nämä rehuun lisätyt aineet enää auta hevosta ruokintojen välissä, kun sen maha tarvitsee suojan. Omepratsolia sisältävät lääkkeet ovat sen sijaan osoittautuneet tehokkaiksi ehkäisemään ja hoitamaan hevosen mahahaavaa. Omepratsoli vähentää mahahapon eritystä, jolloin haavainen tai muuten ärtynyt limakalvo saa tilaisuuden parantua.

YHTEENVETO

Kilpahevosilla ei ole aina mahdollista toteuttaa kaikkia ennaltaehkäiseviä toimia kuten laiduntamista ja tarhaamista lajikumppanin kanssa. Kaikkia hevosia tulisi kuitenkin ruokkia niiden elimistön kannalta oikealla tavalla siten, että hevonen ei sairastu virheellisten rutiinien tai rehuvalintojen vuoksi. Riittävän useat ruokintakerrat, runsas ja laadukas korsirehuruokinta ja energiakoostumukseltaan oikein valittu väkirehu ovat hyviä, ennaltaehkäiseviä ruokintastrategioita.

Hevonen saattaa sairastua mahahaavaan jo muutamassa päivässä. Mahahaavan laukaisevaksi stressiksi riittää esim. laumadynamiikan muutos tai kuljetus. Oikein ruokittu hevonen voi säästyä sairastumasta mahahaavaan.

Mahahaava on vakava, eläinlääkärin hoitoa vaativa sairaus. Kun epäillään hevosen mahahaavaa, jokaisen hevosenomistajan velvollisuus on ensisijassa hankkia hevoselle eläinlääkärin tekemä diagnoosi ja hoito-suunnitelma.

Mahahaavan akuutissa vaiheessa tulee noudattaa eläinlääkärin määräämää lääkintää ja ruokintaa. Kun akuutti vaihe on ohitettu, voidaan hevosen ruokinta suunnitella siten, että se tukee toipumista ja minimoi mahahaavan uusimisen.